Kerron nyt meijän vanhasta koirasta<:
Sisu<3:
Sisu (wartsekosånni) kuoli 2008 junhannuksen.. Olimme mökillä.. Sisu oli alle 2vuotias, se oli vapana mökillä ja yhtä äkkiä se katosi huutelimme ... Sitten se kulmantakaa tuli <: Huomasimme että Sisun nenänpäästä tuli verta vähän.>: Luulimme että kyy oli purrut ja annoimme kaikkee kyyläkettä ja semmoisia.. yht äkkiä se vaan väsähti.. aloimme jo ihmetellä ja yritimme soitella eläinlääkäteille, mutta ei kukaan ollut paikalla kun oli Juhannus.. Onneksi saimme jonkuneläin lääkärin kiinni... <: Vietiin se sinne ja siellä sanottiin että sitä ei täällä voida parantaa, että se viedään Helsinkiin<; Juha (isäpuoleni) ja äti ja tomppa lähti viemään sitä Helsinkiin... Hyvästelin Sisun, koska en ollu varma mitä sille käy... muistan sen ain akun se makasi takarontissa ja silitin ja itkin kun hyvästelin sen<3 sitten, nämä jotka lähti viemään Sisua niin he tulivat mökille illalla ilman sisua... Ja he sanoivat "Sisu jouduttiin leikkamaan emmekä viitsineet jäädä odottlemaan, meille soitetaan aamulla" Olin viimenen joka heräsi ja näin kun kaikki oli olohuoneessa ja itki.. Arvasin heti mitä on tapahtunut>>: Äiti sanoi " Sisulla oli synnynnäinen vika munuaisissa ja se olisi voinut elää 10 vuotta, mutta se olisi kitunut..(sisu oli vanhin pentueesta josta me sen osimme mutta pienin>: ja pentuja oli 5 +sisu ja tällä tiedolla pentueesta on vain 3 elossa koska muillakin oli tämä sama tauti.... Muistan sen myös aina
kun haimme sen meille<3
Sisu// Jos sua ei ois ollut, niin olisin keksinyt sut ois susta samanlainen tullut, mitään en ois muuttanut. Ohikulkiat luulee minun seinille puhuvan tyhjyyteen ne sanovan mun kuullen SUA AINA RAKASTAN. Tahdon susta kiinni pitää vaikken sua oikeesti enää nää, en tahdo irtikään päästä, taas ilmestyt vierellein. On pakko itseään säästää sen velkaa sulle jäin. Olet joka ikinen yön ääni, kukkamerestä poimin sut hyvä ajatus sisällä mun pääni kun elämä on suuttunut.. oooott... valona mun tiellä silloin kun on vaikeaa.. hullummaksi oisin tullut vielää jos sua ei ois ollutkaan...Jos sua ei ois ollut niin olisin keksinyt sut. vuoteeseeni kuvitellut, sulle kadulla puhunut. Hiljaisuuten öisää, ääriviivoissa pihakoivun ilman sua oon kuin vöissä ilman sua lakastun... Saanhan susta kiinnti pitää vaikken sua oikeesti enää nää? En tahdo irtikään päästää kun siis ilmestyt vierellein ... On pakko itseään säästää, sen velkaa sulle jäin.. Olet joka ikinen yön ääni kukkamerestä poimin sut.... hyvä ajatus sisällä mun pääni kun elämä on suuttunut..ooooott... valona mun tiellä silloin kun on vaikee... hullumaksi oisin tullut vielää jos sua ei ois ollutkaan.... Ei sua voi minusta voi erottaa jäät osaksi mieleeni maisemaa. Kiitos kun olit totta hetken nyt mun täytyy tästä jatkaa. vierelläni teet loppuretken vaikka se ois kuvitelmaa, olet joka ikinen yön ääni osa lempeää valo kajoaa kesä sateena saavut elämääni en kuivuuteen hajoaa....... ooooo valona mun tiellää silloin kun on vaikeaa...♥
 |
| Koskaan ei tiedä onko aikaa paljon vai vähän, yht´äkkiä huomaa se päättyikin tähän. On paikkasi tyhjä ja korvaamaton, ja kaipuu suuri sanaton.♥ |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti